EV09: Ensimmäinen Suomen karsinta

Ensimmäisen setin parhaaksi kappaleeksi arvioisin Kwanin 10 000 Light Yearsin. Ruotsalaisen esi-keski-ikäisen Harry Sommerdahlin osittain säveltämä ralli on suorastaan hypnoottinen melodialtaan. Pienet itämäiset soundit pukevat kappaletta mainiosti ja vetovoimaista nousu-uraa elelevä Mariko tuntuu olevan kovemmassa vedossa kuin koskaan Kwanissa ollessaan. Toinen vokalisti Tidjan jää tällä kertaa vaimeaksi, ehkä pieni räpätyksen poikanen kahden säkeistön ja kertosäkeen olisi ollut poikaa ennen viimeisiä kertsivetoja.

Tiia Marjanen eli Tiara on rankka mimmi. Metalliset soundit yhdistettynä elektroniseen pimputukseen toimii aina, ainakin periaatteessa. Nytkin biisissä on ideaa ja Tiaran vokaalipuoli sekä ulkonäkö ovat kunnossa, mutta en vain löydä sitä punaista lankaa, jolla edustettaisiin Venäjällä. Silti Manala on ensimmäisen erän toiseksi paras sävelmä ja onhan tämä hänen itsensä tekemä vedos.

Riikka muistetaan muun muassa Värttinästä, Adiemuksesta ja aiemmista Suomen viisukarsinnoista. Meren tottelee melko lailla aiempien taideluomusten noudattamaa linjaa. Jos elettäisiin 90-luvun puolivälin jälkeistä eurohumpan taakse jättämää aikaa, niin tämä olisi kova sana, kuten silloin ennen. Onhan joidenkin mielestä Enyan tuorein messevää fiilistelymusaa, joten ehkä heille tämä suuntautuu paremmin kuin suurelle massalle.

Rakkautta on, rauhaa ei Tapani Kansan esittämänä on erilainen iskelmäkappale kuin Tapsalta aiemmin on kuultu. Kiinalaiset (!) vaikutteet ja mahtipontinen sävelmä aiheuttavat lähinnä koomista hyminää kuin suurta elämystä. Kansa on toki kerännyt sen verran suuren fanijoukon itselleen, että vanhempi väki voi äänestää hänet jatkoon. Todellisuudessa tällä kappaleella ei ole osaa eikä arpaa missään.